Muutos

Vaikka join usein yritin silti tehdä sen salassa. Joka aamu krapulassa itkin Jumalaa siitä minkälainen minä olen. Koin synnin tuntoa ja yritin aina tehdä parannusta. Kerta toisensa jälkeen minä kuitenkin huomasin herääväni krapulassa. En sietänyt enään itseäni joten päätin antaa periksi. Sanoin jo lähimmäisillenikin, että en minä tiedä mihin tässä enään uskoo. Hylkäsin uskon taistelun kokonaan. Rupesin juomaan vähän niin kuin vapaalla omallatunnolla. Päätin että nyt pidän hauskaa enkä enään taistele. Tuona aikana uskon hajottaneeni itseäni enemmän, kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. En vain ymmärtänyt sitä itse. Jotain piti tapahtua, että minä nöyrtyisin. Jatkoin juomista aina kun ahdisti. Jos en muuten niin pieni hiprakka piti saada että pystyi käydä nukkumaan. Tapani juoda oli hyvin humala hakuista. Join aina järjen pois. Enkä muistanut oikeastaan paljoakaan edellisen illan tapahtumista. Yleensä meni niin sanotusti filmi poikki. Sitten eräänä iltana päätin lähteä taas ravintolaan. Join erittäin paljon sinä iltana ja tein erittäin vääriä valintoja ja tekoja. Loppuillasta olin 20 asteen pakkasessa ilman toista kenkää. Jäädytin jalkani todella pahasti. En muista tästä tapahtumasta paljoa, mutta sen muistan että itkin Jumalaa. Olin varma siitä että kuolen ja hätä taivaspaikastani nousi pintaan. Jumalan suuresta armosta joku löysi minut sieltä hangesta kompuroimasta. Jos tietäisin kuka tämä henkilö on niin kiittäisin henkilökohtaisesti. Hän soitti minulle ambulanssin. Heräsin sairaalassa minusta tuntui, että olen kaikkeni menettänyt. Vanhempani olivat siellä minua auttamassa ja tukemassa. Nyt vasta elämässäni olin siinä pisteessä, että minun viimeinenkin oma voimani ja oma ylpeyteni loppui. Koin tuolla sairaalassa jotain valtavan suurta. Ensiksi koin synnin tunnon ja näin sen miten heikko ja vajavainen minä olen. Miten huono ja epäonnistunut minä olen. Miten vaikka kaikkeni yritin en silti mitään saanut. Siellä tajusin että en ole voimakas enkä hyvä. Minä en ole mitään. Itsessäni en saa aikaiseksi muuta kuin pahaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin. En tarkoita sitä pahalla tavalla vaan ymmärsin totuuden. Sen jälkeen koin syntien anteeksiannon. Ymmärsin että minä olen heikko mutta Jumala on vahva. Jeesus kantoi minunkin syntini ja vajavaisuuteni ristillä. Minun pitää vain ottaa anteeksianto vastaan. Koin että minun ei tarvitse olla mitään. Minun ei tarvitse olla vahva. Minun ei tarvitse suorittaa. Eikä minun tarvitse pärjätä omillani. Silloin Herra muutti kaiken. Meni viikko ja pääsin sairaalasta kotia. Rupesin seuraamaan itseäni. Minulla oli kyllä ahdistusta ja masennusta sitä en voi kieltää, mutta jotain oli muuttunut. Himo viinaan oli kadonnut. Sain ihmeellisellä tavalla huomata miten Jeesus pyhän-henkensä kautta vaikutti minussa parannusta. Sitä en tehnytkään minä vaan Kristus minussa. Rupesin karttamaan sellaisia paikkoja missä juotiin, koska en kokenut kuuluvani sinne. Halusin takaisin seurakuntaan missä olin ollut jo nuorena poikana. Sinne minut otettiin avosylin vastaan. Näin pääsin takaisin omieni joukkoon. Tämän jälkeen huomasin miten Jumala vaikutti kaikessa. Enään minun ei tarvitse juoda, vaikka koenkin päivittäin ahdistusta. Minulla on edelleen masennusta ja ahdistusta mutta luottoni on kuitenkin Herraan Jeesukseen Kristukseen. Tiedän että minut on maksettu kallilla hinnalla ristinpuulla. Sen jälkeen kun sain palata takaisin Herran huolenpitoon ei minulta ole mitään puuttunut. Herra on pitänyt huolta minusta ja porukastani. Herra on ihmeellisellä tavalla kuullut kaikki rukoukset. Hän on auttanut ahdistusten läpi. Hän on opettanut rakastamaan niitä joita en olisi uskonut pystyväni rakastaa. Tässä on esimerkki siitä että herra on vahva ja me heikkoja. Meidän tulee vain ottaa lahjana usko vastaan. Tässä viellä raamatun paikka mikä pitää paikkansa. Tämä paikka kävi toteen minun elämässäni.

Joh 1:12
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,