Ahdistus

-
Taistelin viinanhimoa vastaan ja mielialojani vastaan joka päivä. Aloin yhä enemmän ja enemmän kaivata Jumalaa elämääni. Minulla oli todella kova ikävä niitä aikoja, kun sain elää hänen lähellään. Päätin muuttaa lahteen omakotitaloon asumaan eroon kaikista muista. Irti kaikesta sosiaalisesta elämästä. Ulospäin kaikki näytti siltä että minulla meni hyvin, mutta sisimpäni vajosi vain syvemmälle synkkyyteen. Sain joltain osin alkoholinkäytön hallintaan, mutta sisimmässäni alkoi kyteä valtava ahdistus. Ahdistus sai minut aikaajoin kokonaan valtaansa. En arvostanut enään itseäni tippaakaan, enkä nähnyt minkäänlaista pakotietä. Sitten ajatus itseni satuttamisesta alkoi kummitella mielessäni. Rupesin tuntemaan mielihyvää tai jotain kaipuun tunnetta siitä että minun ei tarvitsisi enään elää. Aloin taas juoda salaa. Ahdistukseni menivät niin pitkälle, että en enään pärjännyt niiden kanssa kotona. Jouduin lähtemään sairaalahoitoon. Tämä hoito kesti 8 viikkoa, jonka jälkeen tulin takaisin kotiin. Nyt olin elämässäni siinä pisteessä, että halusin seurata Jeesusta mutta en vain pystynyt siihen. Vaikka kuinka yritin niin aina se kaatusi siihen että join. Muutin joksikin aikaa takaisin vanhempieni luokse, jotta saisin asiani takaisin kuntoon. Täytyy sanoa että vanhempani ovat olleet aina valmiita auttamaan minua, oli tilanteeni mikä tahansa. Taas näytti siltä että asiani järjestyisivät. Sain uuden asunnon läheltä lahden keskustaa. Jonne muutin mahdollisimman nopeasti. Asuttuani siellä hetken rupesin käymään Lestaadiolaisten kokouksissa. Se tuntui jossain määrin hyvältä ja asiat menikin hetken niin että kaikki oli hyvin. Kunnes mestari ahdistus sai vallan. Aloin taas toden teolla juomaan nyt jopa laskelmoivasti. Pitihän rahat riittää koko kuukaudeksi niin tein pudjetin kuinka paljon voin juoda päivässä. Joka päivä oli kuitenkin juotava. Sitä kesti muutaman viikon kunnes jouduin taas sairaalaan. Sairaalasta päästyäni minä yritin ja yritin. Aina jouduin tukahduttamaan ahdistukseni viinaan. Loppuviimein muutin takaisin Nastolaan. Taas kaikki näytti hyvältä. Sain hyvän asunnon läheltä muita sukulaisiani. Elämä näytti ihan hyvältä. En kuitenkaan pystynyt pitämään alkoholia pois koska ahdistukset olivat niin suuria. Olisihan minun jo tuossa vaiheessa pitänyt ymmärtää, että juominen ei minua auta. Siinä vaiheessa elin semmoista elämää missä itkin jumalaa siitä minkälaiseksi olin muuttunut. En enään ollut minä vaan olin orja joka ei päässyt karkuun. Koin ahdistusta päivittäin ja taistelin kaikin voimin että en joisi. Nyt päälläni oli kesto ahdistus jonka kanssa oli vain elettävä. Se ei jättänyt minua rauhaan vaikka mitä tein.  Itkin päivittäin olojani. Aina kun olin rapulassa itkin että en enään koskaan juo. Semmoista oli elämäni. 
En uskonut että mikään voi minua auttaa. Vaikka rukoilin Jumalaa en silti uskonut että hän auttaa. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voiko Jumala Parantaa?

-
Me näemme raamatun lehdiltä, miten paljon Jumala parantaa sairaita. Miten se on normaalia uskovien keskellä, että sairaudet paranevat. Etenkin Jeesus paransi sairaita, lähes kaikkialla minne hän meni. Sairaiden parantuminen oli merkki Jumalan voimasta. Niin tapahtui, että hänen nimensä tulisi kirkastetuksi. Raamattu lupaa, että merkit seuraavat niitä jotka uskovat Matt 16:17-18 . Siellä on mukana myös sairaiden parantaminen. Sairaita parani valtavasti myös Jeesuksen opetuslasten kautta. Me näemme, että se oli normaalia. Evankeliumia vietiin eteenpäin valtavien tunnustekojen avulla. Täytyy kuitenkin muistaa se, että ne olivat Jumalan tunnustekoja eikä ihmisen. Niissä ei ollut yhtään ihmisen omaa voimaa tai ansiota. Ne olivat puhtaasti Jumalan suurta armoa, vajavaista ja syntistä ihmistä kohtaan. Kun olen saanut elää lapsuuteni uskovaisessa kodissa, niin olen kuullut paljon siitä mitä Jumala voi tehdä. Olen kuullut ja nähnyt ,että hän voi tehdä ihmeitä. Olen nähnyt sen miten
Lue lisää

Valvokaa

-
Matt 13:31-37 31. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. 32. Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä. 33. Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee. 34. On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa. 35. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, 36. ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. 37. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa." Näinä aikoina, kun tämä korona virus vallitsee ympäri maailmaa. Minä olen miettinyt paljon, olenko minä valmis herran tulemiseen. Monessa paikassa raamattua puhutaan, että herra tulee pian. Emmekä me voi tietää milloin. Tämän vuoksi on tärkeä valvoa
Lue lisää

Muutos

-
Vaikka join usein yritin silti tehdä sen salassa. Joka aamu krapulassa itkin Jumalaa siitä minkälainen minä olen. Koin synnin tuntoa ja yritin aina tehdä parannusta. Kerta toisensa jälkeen minä kuitenkin huomasin herääväni krapulassa. En sietänyt enään itseäni joten päätin antaa periksi. Sanoin jo lähimmäisillenikin, että en minä tiedä mihin tässä enään uskoo. Hylkäsin uskon taistelun kokonaan. Rupesin juomaan vähän niin kuin vapaalla omallatunnolla. Päätin että nyt pidän hauskaa enkä enään taistele. Tuona aikana uskon hajottaneeni itseäni enemmän, kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. En vain ymmärtänyt sitä itse. Jotain piti tapahtua, että minä nöyrtyisin. Jatkoin juomista aina kun ahdisti. Jos en muuten niin pieni hiprakka piti saada että pystyi käydä nukkumaan. Tapani juoda oli hyvin humala hakuista. Join aina järjen pois. Enkä muistanut oikeastaan paljoakaan edellisen illan tapahtumista. Yleensä meni niin sanotusti filmi poikki. Sitten eräänä iltana päätin lähteä taas ravintolaan.
Lue lisää