Tekstit

Voiko Jumala Parantaa?

Me näemme raamatun lehdiltä, miten paljon Jumala parantaa sairaita. Miten se on normaalia uskovien keskellä, että sairaudet paranevat. Etenkin Jeesus paransi sairaita, lähes kaikkialla minne hän meni. Sairaiden parantuminen oli merkki Jumalan voimasta. Niin tapahtui, että hänen nimensä tulisi kirkastetuksi. Raamattu lupaa, että merkit seuraavat niitä jotka uskovat Matt 16:17-18 . Siellä on mukana myös sairaiden parantaminen. Sairaita parani valtavasti myös Jeesuksen opetuslasten kautta. Me näemme, että se oli normaalia. Evankeliumia vietiin eteenpäin valtavien tunnustekojen avulla. Täytyy kuitenkin muistaa se, että ne olivat Jumalan tunnustekoja eikä ihmisen. Niissä ei ollut yhtään ihmisen omaa voimaa tai ansiota. Ne olivat puhtaasti Jumalan suurta armoa, vajavaista ja syntistä ihmistä kohtaan. Kun olen saanut elää lapsuuteni uskovaisessa kodissa, niin olen kuullut paljon siitä mitä Jumala voi tehdä. Olen kuullut ja nähnyt ,että hän voi tehdä ihmeitä. Olen nähnyt sen miten

Valvokaa

Matt 13:31-37 31. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. 32. Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä. 33. Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee. 34. On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa. 35. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, 36. ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. 37. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa." Näinä aikoina, kun tämä korona virus vallitsee ympäri maailmaa. Minä olen miettinyt paljon, olenko minä valmis herran tulemiseen. Monessa paikassa raamattua puhutaan, että herra tulee pian. Emmekä me voi tietää milloin. Tämän vuoksi on tärkeä valvoa

Annetaan anteeksi

Matt 18:21-35 18:21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" 18:22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. 18:23 Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. 18:24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. 18:25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. 18:26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.' 18:27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. 18:28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapas

Armon Varassa

Nyt kun olen kertonut pääpiirteittäin menneisyyteni. Voin ehkä jakaa jotain siitä, miten hengellinen elämäni toimii tätänykyä. Jos elämäni on minulle jotain opettanut niin sen, että oma voima ja omat ansiot eivät vie minua minnekkään. Niillä tuppaa olemaan vain vääränlainen vaikutus uskonelämässä. Monesti oma onnistuminen tekee minusta ymmärtämättömän muitten ihmisten ongelmiin. Jos jokin asia ei ole minulle vaikea, niin silloin on vaikeampi ymmärtää miten se jollekkin toiselle voi olla. Kuitenkin kuljemme kaikki kristityt kohti voitto palkintoa. Kohti iankaikkistaelämää taivaassa Jumalan luona. Tätä tietä ei helpota yhtään se, että on mielenterveysongelmia. Monesti masennus, ahdistus, paniikkihäiriö tai jokin muu sellainen. Voi vaikeuttaa uskonelämää hyvin raskaasti. En toki väitä että ilman mielenterveysongelmia olisi loppu viimein sen helpompaa. Jokaisella on omat taistelunsa ja oma raadollisuutensa. Se kuuluu uskon vaellukseen, jotta me pysyisimme nöyränä. Minulla on tällähetkellä

Muutos

Vaikka join usein yritin silti tehdä sen salassa. Joka aamu krapulassa itkin Jumalaa siitä minkälainen minä olen. Koin synnin tuntoa ja yritin aina tehdä parannusta. Kerta toisensa jälkeen minä kuitenkin huomasin herääväni krapulassa. En sietänyt enään itseäni joten päätin antaa periksi. Sanoin jo lähimmäisillenikin, että en minä tiedä mihin tässä enään uskoo. Hylkäsin uskon taistelun kokonaan. Rupesin juomaan vähän niin kuin vapaalla omallatunnolla. Päätin että nyt pidän hauskaa enkä enään taistele. Tuona aikana uskon hajottaneeni itseäni enemmän, kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. En vain ymmärtänyt sitä itse. Jotain piti tapahtua, että minä nöyrtyisin. Jatkoin juomista aina kun ahdisti. Jos en muuten niin pieni hiprakka piti saada että pystyi käydä nukkumaan. Tapani juoda oli hyvin humala hakuista. Join aina järjen pois. Enkä muistanut oikeastaan paljoakaan edellisen illan tapahtumista. Yleensä meni niin sanotusti filmi poikki. Sitten eräänä iltana päätin lähteä taas ravintolaan.

Ahdistus

Taistelin viinanhimoa vastaan ja mielialojani vastaan joka päivä. Aloin yhä enemmän ja enemmän kaivata Jumalaa elämääni. Minulla oli todella kova ikävä niitä aikoja, kun sain elää hänen lähellään. Päätin muuttaa lahteen omakotitaloon asumaan eroon kaikista muista. Irti kaikesta sosiaalisesta elämästä. Ulospäin kaikki näytti siltä että minulla meni hyvin, mutta sisimpäni vajosi vain syvemmälle synkkyyteen. Sain joltain osin alkoholinkäytön hallintaan, mutta sisimmässäni alkoi kyteä valtava ahdistus. Ahdistus sai minut aikaajoin kokonaan valtaansa. En arvostanut enään itseäni tippaakaan, enkä nähnyt minkäänlaista pakotietä. Sitten ajatus itseni satuttamisesta alkoi kummitella mielessäni. Rupesin tuntemaan mielihyvää tai jotain kaipuun tunnetta siitä että minun ei tarvitsisi enään elää. Aloin taas juoda salaa. Ahdistukseni menivät niin pitkälle, että en enään pärjännyt niiden kanssa kotona. Jouduin lähtemään sairaalahoitoon. Tämä hoito kesti 8 viikkoa, jonka jälkeen tulin takaisin kotiin.

Kaiken Alku

Muutama vuosi sitten minun elämäni oli täynnä rutiineja ja tapoja joiden mukaan elin. Oli vakituinen työpaikka, asuntolaina ja hyvä auto ja niin edespäin. Elin tasaista tapakristillistä elämää. Minulle riitti että määrätyt käytösmallit toteutuivat elämässäni. Millään muulla ei oikeastaan ollut väliä. Työpaikallani minulla meni hyvin ja asiat tuntuivat muutenkin sujuvan kohtalaisesti. Kuitenkin jossain vaiheessa elämää huomasin joutuvani umpikujaan. En enään  viihtynyt työssäni enkä oikeastaan kotona. Kaikki muuttui pelkäksi suorittamiseksi ja selviytymiseksi. Voimani alkoivat hiipua, mutta en voinut tunnustaa sitä. Siihen aikaan ajattelin, että masennus ja uupuminen on vain laiskuutta. En ymmärtänyt näistä asioista yhtään mitään. Loppujen lopuksi asiat menivät todella huonoon suuntaan. Oma henkilökohtainen suhde Jumalaan oli vain tapa. Toki minä valitin kaikesta Herralle, mutta en silti elänyt arjessa Kristuksen kanssa. Oloni muuttui vain huonommaksi ja huonommaksi. Usein itkin itseni