Armon Varassa

Nyt kun olen kertonut pääpiirteittäin menneisyyteni. Voin ehkä jakaa jotain siitä, miten hengellinen elämäni toimii tätänykyä. Jos elämäni on minulle jotain opettanut niin sen, että oma voima ja omat ansiot eivät vie minua minnekkään. Niillä tuppaa olemaan vain vääränlainen vaikutus uskonelämässä. Monesti oma onnistuminen tekee minusta ymmärtämättömän muitten ihmisten ongelmiin. Jos jokin asia ei ole minulle vaikea, niin silloin on vaikeampi ymmärtää miten se jollekkin toiselle voi olla. Kuitenkin kuljemme kaikki kristityt kohti voitto palkintoa. Kohti iankaikkistaelämää taivaassa Jumalan luona. Tätä tietä ei helpota yhtään se, että on mielenterveysongelmia. Monesti masennus, ahdistus, paniikkihäiriö tai jokin muu sellainen. Voi vaikeuttaa uskonelämää hyvin raskaasti. En toki väitä että ilman mielenterveysongelmia olisi loppu viimein sen helpompaa. Jokaisella on omat taistelunsa ja oma raadollisuutensa. Se kuuluu uskon vaellukseen, jotta me pysyisimme nöyränä. Minulla on tällähetkellä joka päiväinen lääkitys. Ymmärrän sen että Jumala on antanut lääkäreille viisauden, jotta he voisivat auttaa kaikkia. Tämän vuoksi uskon että jos lääkäri määrää lääkettä, kannattaa sitä kokeilla. Tämä kuitenkin tapahtuu aina yhteistyössä potilaan kanssa. Ottaahan ihmiset päänsärkyynkin pillerin. Lääkkeet eivät kuitenkaan poista kaikkea. Ne ovat vain avuksi joten suurin työ käydään ihmisen sisällä. Toki siihen työhön Jumala tulee armonsa kautta avuksi ja lohduttajaksi. Ilman Jumalan valtavaa armoa ja rakkautta, en selviäisi päivästäkään. Jumalan hyvyys ja armo vetää minua parannukseen. Joudun päivittäin ahdistuksen valtaan enkä oikeastaan voi sille mitään. Ahdistuksen kautta ajatuksiini tulee usein itsetuhoisia ajatuksia. Katkeruus nousee pintaa ja vanhat muistot ikäänkuin syttyy uudestaan. Joudun käymään aina ahdistuksen keskellä läpi lapsuuttani, sekä tilanteita missä minua on loukattu. Sydämestäni noina hetkinä kumpuaa vihaa, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta joskus jopa kateutta. Itse sääli meinaa vallata ja välillä epäuskokin kurkistaa ovella. Kuitenkin kiitos Jumalalle, että hän antoi Jeesuksen kristuksen uhriksi minun tähteni. Sillä vain Jeesuksen ristintyön kautta minä saan syntini anteeksi. Tähän minä luotan ja joudun tuudittautumaan. Minä tiedän miten heikko ja vajavainen minä olen. Olenhan sen elämässäni nähnyt, että itsessäni en kykene tekemään mitään hyvää. Ero entiseen kuitenkin on siinä että minulla on rauha. Vaikka minä kuinka olisin ahdistunut. Vaikka kuinka tuntuisi siltä että en ole minkään arvoinen. Olisin minä kuinka masentunut tahansa. Tai kuinka synkissä mietteissä tahansa. Niin aina minulle nousee mieleen Jeesuksen ristintyö ja se mitä hän on tehnyt minun puolestani. Tämän kautta minulla on rauha. Yliluonnollinen rauha, semmoinen mitä maallinen elämä ei voi antaa. Sen jälkeen kun minä sain uudistua uskossani, niin Herra on kääntänyt kärsimyksenkin voitoksi. En väitä että tuon ahdistuksen aikana olisin jotenkin halleluja mielellä. Mutta kuitenkin uskon että herra on auttanut niistä läpi. Minä tiedän minkälainen minä olen. Sen vuoksi minä rukoilen päivittäin ja hetkittäin jumalaa. Minä pyydän häneltä voimaa, kestää itseäni ja niitä ahdistuksen hetkiä. Jos en saisi elää uskossa häneen, niin olisin varmasti nytkin joko juomassa tai vankilassa. Mutta Herra voimassaan vaikuttaa minussa parannusta. Saan vain katsella sitä miten Herra muuttaa minua. Persoonallisuuteni ei ole muuttunut tai tempperamenttini. Mutta kun elämään tulee Jumalan rakkaus, se saa aikaan tekoja. Se saa aikaan sen että rakkaudesta Jumalaan minä haluan seurata häntä. Minä haluan kulkea hänen ohjeidensa mukaan. Ja minulle tulee surullinen ja syyllinen olo, kun en siihen pysty. Mutta Herra näkee että minä en tahdo syntiä tehdä. Herra näkee että minä haluan olla rehellinen hänelle. Herra näkee että minä en anna armon olla yllykkeenä synnille, vaan taistelen kaikin voimin sitä vastaan. Kuitenkin ilman omaa ansiota sillä jos minä jossain asiassa onnistun parannusta tehdä, niin minä teen sen vain ja ainoastaan Herran voimassa. Mutta Herra näkee sydämeni laadun, että minä tahdon taistella. Minä tahdon kunnioittaa Jumalaa teoissanikin. Siinä kyllä useammin epäonnistuneena kuin onnistuneena. Kuuluuhan minun ruumiini tähän maailmaan, mutta sieluni Kaikkivaltiaalle Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta. En minä voi muuta kuin yrittää palvella häntä kaikella voimallani. Siinä missä minä olen heikko hän on väkevä. Hän huolehtii minusta ja antaa minulle voiman. Hän ohjaa minua kun vain minä annan hänen ohjata. Hän osoittaa minulle että minä olen syntinen jos vain annan hänen tehdä niin. Jumala ei tee minulle väkivaltaa. Hän tahdoo että minä tahdon seurata häntä. Tämän kaiken vuoksi minä olen täysin armon varassa.

Hyvä Ystävä

Jos sinä taistelet pahoja ajatuksia vastaa. Jos sinulla on sellanein olo, että kukaan ei sinua rakasta. Jos sinusta tuntuu, että olet kaikkesi menettänyt. Niin haluan lohdutukseksesi sanoa, että Jumala rakastaa sinua. Hän ei hylkää sinua, eikä katso sinua alaspäin. Hän ymmärtää mikä sinä olet. Sen vuoksi hän antaa sinulle voiman kääntyä ja tehdä parannusta. Sinun ei tarvitse itse pystyä siihen. Jos luulet että omalla voimallasi voit parannusta tehdä, niin voin etukäteen kertoa että et voi. Vaan Jumala haluaa yliluonnollisella tavalla tulla sinun elämääsi korkeimpana auktoriteettina. Hän haluaa sinulta vain sen että sinä haluat seurata häntä koko sydämestäsi. Toivon että sinäkin saat tulla hänen armoonsa lepäämään. Armoon joka kutsuu sinut ja minut parannukseen hänen voimassaan.